Kaikki valmiit lauseet ovat keskeneräisiä

Aamulla niin kaunis

ei tiedä maailmasta mitään

menee minne kulkee

huomaamatta itseään

Kuka on ihmeellisempi kuin aamu

mikä mistään mitään tietäisikään

tietämätön viisas on

alla minkään auringon

Aika on vain ikuisuus

hetki iän kestävä

huokaus on vain aamu

yksi muista, kaikista

Ei tule koskaan vastaan

tässä rattaassa

kaunis ja hiomaton

pian karaistuva

En minä tahdo enkä halua

En aio ennen kuin jo teen

Minä olen ja kerron kuolevan valheen

sisääni jo kivettyneen

Kuljen läpi puutarhan

vaikka se on täynnä lasinsiruja

Huudan kuuta ja tähtiä avukseni

ei ole ketään muutakaan

Tututkin maisemat ovat niin pelottavat ja vieraat

kun niitä katselee tarpeeksi pimeästä

iltana suruni heijastuu pilvissä
violeteissa ja punaisissa
kalpeissa ja kaukaisissa
saasteen takaa harmaana

(pomittu 220108 merkinnästä)

Haluan pitää sinusta kiinni kuin kesästä

kieltää minkään menneen

ennen kuin ensimmäiset pisarat satavat niskaani

Vilunväreiden jo valuessa

haikaillen vielä yhtä auringon päivää

toivoen, ettei yhdeksää kylmyyden kuukautta

olisi odotukseni

Kieli lävistää sydänlihakseni

nostaa veren kurkkuuni

täyttää sillä kehoni

Elämä on nuotti.

Olen vain lasinen seinä

sirpale siitä

älä työnnä minua itseäni vasten

pyydän: älä itseäni vasten